Tehdäänkö teidän työyhteisössänne riittävän hyvää työtä täydellisen sijaan?

Nykyään puhutaan usein siitä, ettei täydellisyyteen tarvitse eikä kannata pyrkiä. Kaikessa ihmisen tekemisessä on aina mukana inhimillisyys, jossa täydellisyyden tavoittelulle ei ole sijaa. Täydellisyyteen pyrkiessään ihminen ei pääse koskaan perille, vaan turhautuu ja väsyy matkalla. Juuri jaksamisen ja innostuksen luomisen kannalta onkin hyvä, että työssäkin osataan tunnistaa se, mitä voi kutsua riittävän hyväksi.

Mikä sitten on riittävän hyvää? Vastaus riippuu tietenkin työstä, tavoitteista, tilanteesta, ihmisistä... Kaikenkattavaa vastausta ei ole kenelläkään, onneksi, koska vastausta pohdittaessa päädytään keskustelemaan, kuvailemaan omia yksilöllisiä näkemyksiä, kokemuksia ja jopa arvoja ja uskomuksia. Tällaisen keskustelun kautta tullaan tietoisiksi ajatuksista, jotka vaikuttavat kaiken tekemisen taustalla.

Tällaista keskustelua, ajatusten aitoa jakamista tarvitaan työyhteisöissä, verkostoissa, erilaisissa ryhmissä ja tiimeissä. Näille keskusteluille kannattaa antaa tilaa ja aikaa. Keskustelun kautta ihmiset oppivat toinen toisiltaan, löytävät uusia näkökulmia ja ymmärrystä asioihin. Keskustelun kautta luodaan yhteisiä päämääriä, huomataan tämän hetken haasteet ja löydetään olemassaolevat ja kehitettävät voimavarat, joiden avulla haasteisiin kannattaa tarttua. Keskustellessa muodostuu yhteisiä näkemyksiä tulevaisuudesta ja jokainen voi myös nähdä oman tärkeän osansa tämän tulevaisuuden luomisessa.

Käytännössä keskustelulle voi luoda tilaisuuksia eri muodoissa jatkuvasti, keskellä sitä arkipäiväistä työskentelyä. Sen lisäksi silloin tällöin on hyvä myös varata aikaa, jossa jätetään muut asiat odottamaan ja todella keskitytään yhteisen aiheen ympärille, esimerkiksi työnohjauksen, luennon tai valmennuksen muodossa.